— Ja kun menin kuulemaan vastausta, sanoi mies että hän piti molemmista, mutta että hän ei maksa mitään vasta-alkajille, painattaa vain heidän kertomuksensa lehteensä. Se on hyvää harjoitusta, hän sanoi, ja kun kynäniekat edistyvät, heille maksetaan kyllä. Ja minä annoin hänelle kaksi kertomustani, ja tänään sain lehden, ja Laurie yllätti minut kun luin sitä ja tahtoi välttämättä nähdä sen, ja minä suostuin, ja hän sanoi, että se on hyvä ja että minun pitää kirjoittaa enemmän ja että hän pitää huolen, että saan maksun seuraavasta, ja minä olen kauhean onnellinen, sillä ennen pitkää voin itse elättää itseni ja auttaa tyttöjä.
Jo ei enää voinut pidättää itseään, vaan kätki kasvonsa sanomalehteen ja kostutti pientä kertomustaan parilla onnenkyynelellä, sillä hänen sydämensä hartain toive oli päästä riippumattomaksi, kantaa oman kortensa yhteiseen kekoon ja ansaita kiitosta niiltä joita hän rakasti, ja tämä tuntui ensi askelelta tuota onnellista tulevaisuutta kohti.
15.
MUUAN SÄHKÖSANOMA
— Marraskuu on koko vuoden ikävin kuukausi, sanoi Meg seistessään ikkunan ääressä eräänä koleana iltapäivänä ja katsellessaan pakkasen runtelemaa puutarhaa.
— Siinä kai syy, miksi olen syntynyt marraskuussa, huomautti Jo tuumivasti.
— Jos jotakin hyvin hauskaa tapahtuisi juuri nyt, pitäisimme sitä vallan hurmaavana kuukautena, sanoi Beth, joka suhtautui toiveikkaasti kaikkeen, marraskuuhunkin.
— Ehkäpä pitäisimmekin, mutta tässä perheessä ei koskaan tapahdu mitään hauskaa, sanoi Meg, joka oli huonolla tuulella. — Samaa jauhamista päivästä toiseen, ei tippaakaan vaihtelua, ja hyvin vähän hauskuutta. Aivan kuin polkumyllyssä.
— Hyi, kuinka synkkämielisiä me olemme! huudahti Jo. — Vaikka enpä sinua ihmettele, tyttöparka. Toiset tytöt pitävät hauskaa, ja sinun täytyy vain raataa vuodesta toiseen. Voi, jospa voisin järjestää sinunkin asiasi niin kuin sankarittarieni! Olet kyllin kaunis ja kyllin hyvä jo nyt, ja antaisin jonkun rikkaan sukulaisen jättää sinulle odottamatta perinnön. Sitten sinä ilmestyisit seurapiireihin perijättärenä ja halveksisit jokaista, joka on nyrpistänyt nenäänsä sinulle, matkustaisit ulkomaille ja palaisit takaisin armollisena rouvana loistossa ja rikkaudessa kylpien.
— Ei meidän päivinämme niin vain saada perintöjä. Miesten pitää tehdä työtä ja naisten mennä rikkaisiin naimisiin. Maailmassa on kauhean paljon vääryyttä! sanoi Meg katkerasti.