— Minä en, voisinhan nähdä jotakin surullista, ja nyt kaikki näyttää niin onnelliselta etten usko että paljon parempaa voisi tullakaan. Ja Jon katse liukui hitaasti ympäri huonetta, ja hänen silmänsä kirkastuivat, sillä näky oli todella hauska.
Isä ja äiti istuivat yhdessä ja elivät uudelleen sen elämäkerran ensimmäisiä lukuja, joka oli alkanut heille parikymmentä vuotta sitten.
Amy piirsi kihlaparia, joka istui muista syrjään vetäytyneenä omassa kauniissa maailmassaan. Heidän ympärillään oleva hohde kirkasti heidän kasvonsa tavalla, jota pikku taitelija ei voinut saada esille.
Beth makasi sohvalla puhellen iloisesti vanhan ystävänsä, herra Laurencen kanssa, ja tämä piti hänen pientä kättään omassaan aivan kuin tuntien, että se pystyisi johdattamaan häntä samaa rauhallista tietä pitkin, jota tyttönen kulki.
Jo lojui lempipaikallaan matalalla istuimella, kasvoillaan vakava, tyyni ilme, joka puki häntä parhaiten, ja Laurie nojautui hänen tuolinsa selkänojaan, leuka hänen kiharaisen päänsä kohdalla, huulillaan ystävällisin hymynsä, ja nyökäytti päätään kohti isoa peiliä, josta Jon kirkkaat silmät katselivat häntä.