— Tanssin koko illan hänen kanssaan.
— Eikö sillä ollut mitään vaikutusta tuohon herkästi tulehtuvaan elimeesi?
— Ei kerrassaan mitään. Vilkaisin häntä kerran, unohdin aivan tarjota hänelle apetta ja huokasin helpotuksesta, kun sain työntää hänet taas äitinsä liepeisiin.
— Sama annos uudelleen niin usein kuin mahdollista ja tarkkaile oireita. Ennustan että alat vähitellen kaivata tuota lääkettä.
— En ikinä. Olen varma, ettei se sovi minun ruumiinrakenteelleni.
— Sepä nähdään. Tottele vain määräyksiä.
— Totellaan, tohtori, tuli alistuvasti.
Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus. Kuljettiin tuttujen paikkojen ohi ja aivan kuin heittäen niiden takia pois riitakapulan Nan sanoi äkkiä:
— Kyllä meillä oli ennen hauskaa tuolla metsässä! Muistatkos kun putosit pähkinäpuusta ja olit taittaa niskasi?
— Ja kuinka sinä liotit minua värivedessä, kunnes sain hienon mahonginvärin, ja Jo-täti itki tärveltynyttä takkiani, nauroi Tom muuttuen hetkessä pojaksi jälleen.