— Maud kiltti, juokse hakemaan minulle toinen sikarikotelo. Se on tuolla jossakin.
Maud meni, ja heti kun hän oli sulkenut oven jälkeensä, Tom nousi kyynärpäiden varaan, hiljensi ääntään ja sanoi:
— Kuule, Fanny, maalaako Trix?
— Maalaa ja piirtää myös, naurahti Fanny ovelan näköisenä.
— Älä nyt viitsi! Kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan. Minulla on oikeus kysyä, ja sinun pitää kertoa, sanoi Tom totisena ja hänestä oli alkanut tuntua, ettei kihloissaolo ollutkaan mitään täydellistä autuutta.
— Mistä sinä semmoista olet saanut päähäsi?
— Meidän kesken sanoen, sanoi Tom vähän nolona, mutta haluten kuitenkin saada asiasta selvän, Trix ei koskaan anna suudella itseään poskelle, ainoastaan hiukan hipaista huuliaan. Mutta eräänä päivänä kun minä otin heliotroopin oksan kukkamaljakosta pannakseni sen napinreikääni, pirautin vahingossa vesipisaran hänen kasvoilleen. Aioin pyyhkäistä sen pois, mutta hän työnsi minut luotaan ja juoksi peilin luo, missä paineli huolellisesti poskensa kuivaksi ja palasi toinen poski punaisempana kuin toinen. En sanonut mitään, mutta minulle jäi omat epäilykseni. Sano nyt, maalaako hän itseään?
— Kyllä hän maalaa, mutta älä hiisku siitä sanaakaan, sillä jos hän tietäisi että olen kavaltanut hänet, en saisi ikinä anteeksi.
— Se ei minua liikuta. Minä en pidä maalaamisesta enkä liioin salli sitä, sanoi Tom päättävästi.
— Et sinä sille mitään mahda. Joka toinen tyttö maalaa poskensa tai käyttää puuteria tai mustaa kulmakarvansa noetuilla hiusneuloilla tai tiputtaa silmiinsä belladonnaa, että saisi ne kirkkaiksi. Clara yritti vähän aikaa parantaa ihoaan arsenikilla, mutta hänen äitinsä kielsi sen, sanoi Fanny paljastaen halpamaisesti naisellisia salaisuuksia.