— Kyllä minä tiedän, että te tytöt olette aika petkuttajia, varsinkin jotkut teistä. Mutta en pidä siitä, että esiinnytte maalattuina kuin näyttelijättäret, sanoi Tom inhoten.
— Minun ei tarvitse turvautua sellaisiin keinoihin, mutta Trixin täytyy. Ja kun olet kerran valinnut hänet, saat kyllä luvan hyväksyä hänet sellaisenaan.
— Ei nyt vielä olla siinä pisteessä, mutisi Tom uhmaavasti ja heittäytyi taas pitkälleen.
Maudin tulo keskeytti heidän luottamuksellisen keskustelunsa, vaikka Tom ei malttanutkaan olla ärsyttämättä hänen uteliaisuuttaan, vaan esitti vielä salaperäisen kysymyksen:
— Sanohan, Fan, tekeekö Pollykin sellaista?
— Ei, Pollysta se on inhottavaa. Mutta kun hänestäkin tulee kalpea ja kuihtunut, niin eiköhän hänkin vain muuta mieltään.
— En usko, sanoi Tom.
— Polly sanoo, että on sopimatonta puhua salaisuuksia sivullisten kuullen, huomautti Maud arvokkaasti.
— Taivaan tähden, lopeta jo tuo jankutus Pollysta. En kuolemaksenikaan jaksa kuunnella sitä, kivahti Fan.
— Ohoh, hämmästyi Tom ja kavahti istumaan kiinnostuneena. — Minä luulin teitä sydänystäviksi, jotka vetävät aina yhtä köyttä.