— Onneksi ihmiset ryhtyvät harvoin noin epätoivoisiin tekoihin, sanoi toinen tyttö, joka harvoin luki sanomalehtiä.
— Ikävä kyllä se ei ole niin harvinaista. Vain kolme viikkoa sitten tapasin tytön — meitä nuoremman mutta ei sen kummemman kuin mekään —, joka oli yrittänyt päättää päivänsä vain siksi että oli masentunut, sairas ja köyhä.
— Kerro meille hänestä, pyysi Belle innokkaasti.
Polly tunsi laulun raivanneen tien asialleen ja kertoi rohkaistuneena Jennyn tarinan esittäen sen niin elävästi, että tytöt herkesivät ompelemasta; ja kun hän lopetti, muidenkin kuin lämminsydämisen Bellen silmät olivat kosteina. Trix oli aivan lyöty ja neiti Perkins suli niin, että hänen kädellään kimmelsi kyynelhelmi, joka voitti timanttien säihkyn. Fan sieppasi äkillisestä mielijohteesta arvokkaan posliinilautasen, pani sille viiden dollarin setelin ja kuljetti sitä ympäri toistaen Pollyn sanoja:
— Tytöt, tahdottehan auttaa Jenny-rukkaa aloittamaan alusta paremmalla onnella.
Oli ilo nähdä miten nopeasti sievät kukkarot aukesivat, kuinka jalomielisesti jokainen antoi yltäkylläisyydestään ja miten riemukkaat kättentaputukset Belle sai heittäessään lautaselle kultaisen sormustimensa ja sanoessaan puoleksi hämillään, puoleksi iloisesti:
— Saat tämän! Minulla ei ole ikinä rahaa, sillä jostain syystä se ei pysy kukkarossani. Mutta en voi päästää lautasta ohitseni panematta siihen jotakin.
Kun Fanny toi keräyksen Pollylle ja tämä kokosi rahat kiitollisena tytöt toivoivat, että heillä olisi ollut enemmän annettavaa.
— En voi kylliksi kiittää teitä, sanoi Polly ääni väristen. — Nämä rahat ovat Jennylle suureksi avuksi, ja kun hän saa tietää, miten hyvästä sydämestä lahja on annettu, hän ilahtuu kaksin verroin. Sehän osoittaa, että hänellä on ystäviä ja maailmassa on tilaa hänellekin. Antakaa hänen vastapalvelukseksi ommella teille, sillä hän ei pyydä almuja vaan työtä ja vähän ystävällisyyttä. Antamalla hänelle molempia autamme häntä parhaiten.
— Annan hänelle niin paljon ompelutyötä kuin hän ikinä haluaa. Ja hän voi asua meillä niin kauan kuin työtä riittää, ellei hänellä ole kotia, sanoi Trix armeliaisuuden puuskassaan.