— Ei. Harvat ovat pyhimyksiä edes vierashuoneissa. Mutta kaikilla palvelijoilla on hyvä olla siinä talossa, olivatpa sitten kiitollisia tai eivät. Ehkei minun olisi pitänyt puhua tästä, mutta halusin vain osoittaa, että jotain me tytötkin pystymme tekemään, voimme ainakin luoda paremman yhteishengen perheen ja palvelijoiden välille. Ja kyllä me kykenemme tekemään jotain muutakin, jatkoi Polly lämmeten. — Useimmilla meistä on kyllä rahaa pikku turhuuksiin, mutta heti kun pitäisi maksaa esimerkiksi ompelijan lasku, olemme kauhean köyhiä. Emmekö voisi luopua jostain turhuudesta ja maksaa ompelijalle kunnolla?
— Minä ainakin lupaan maksaa! huudahti Belle, joka tunsi äkkiä omantunnonpistoksia siitä, että oli tinkinyt liinavaatelaskustaan voidakseen kustantaa lisäkoristeen uuteen pukuunsa.
— Kas, Belle teki jo parannuksen. Vahinko ettei se kestä viikkoa kauempaa, sanoi Trix.
— Sepä nähdään! tokaisi Belle päättäen mielessään, että pitäisi lupauksensa vaikkapa vain 'tuon riivinraudan' kiusaksikin, joksi hän herttaisesti nimitteli entistä koulutoveriaan.
— No nyt saamme nähdä sitten Bellen ratsastamassa täyttä laukkaa uudella keppihevosellaan. En yhtään hämmästy, vaikka hän rupeaisi saarnaamaan vankikopeissa tai jakelemaan lentolehtisiä naisasianaisten kokouksissa tai ottaisi kasvatikseen jonkun ihanan ryysymekon, sanoi Trix, joka ei koskaan voinut antaa anteeksi sitä, että Bellellä oli loistava iho ja niin runsas tukka ettei hänen tarvinnut koskaan käyttää irtokiharoita.
— Voisin minä tehdä pahempaakin, kuten muutamat neidit, jotka pääsevät sanomalehden palstoille hullutuksistaan, sanoi Belle opettavaisesti.
— Eiköhän pidetä vähän taukoa ja levätä sillä aikaa kun Polly laulaa meille. Esitäthän meille jotakin? Kaikki haluavat kuulla lauluasi ja pyysivät minua kysymään.
— No, siinä tapauksessa laulan mielelläni. Ja Polly meni auliisti pianon luo.
Polly ei ollut koskaan niin surullinen, hämmentynyt tai haluton, ettei olisi mielellään laulanut, sillä laulaminen oli hänelle luonnollinen keino tunteiden ilmaisemiseen, yhtä vaivatonta kuin hengittäminen. Hetken hänen kätensä hapuilivat koskettimilla, kun hän mietti mitä soittaisi, sitten kuuluivat ensimmäiset tahdit lempeän surumielisestä sävelmästä, ja hän alkoi laulaa "Huokausten siltaa". Polly ei tiennyt miksi valitsi juuri sen, mutta vaisto näytti osuneen oikeaan, sillä vanhan laulun sävelet koskettivat kuulijoita. Polly lauloi paremmin kuin milloinkaan, sillä hänen mielessään väikkyi Jenny, ja se valoi ääneen aitoa tunnetta. Laulu vetosi tyttöjenkin sydämeen, ja kääntyessään ympäri Polly huomasi heidän kasvoillaan lempeämmän ilmeen, joka ilmaisi heidän unohtaneen typerän riidan ja turhanpäiväiset ajatuksensa.
— Tuo laulu saa minut aina itkemään, ja silloin tuntuu kuin minulla ei olisi oikeutta olla onnellinen, sanoi Belle pyyhkien peittelemättä kyyneliään karkeaan pyyheliinaan.