— Onko sinulla tosiaan sydänkipuja? Joku viittasi siihen suuntaan, mutta en uskonut, koska näytät niin hyvinvoivalta.
Se oli sydämettömästi sanottu, paljon sydämettömämmin kuin kukaan saattoi aavistaa. Polly kalpeni. Belle huomasi sen ja ehätti auttamaan osoittaen enemmän hyvää tahtoa kuin harkintaa.
— Sinä taas et pysty kärsimään sydänkipuja. Mutta Polly ja minä emme ole vielä niin vanhoja, että olisimme tulleet koviksi ja kylmiksi. Sen sijaan olemme yhä niin hupsuja, että säälimme onnettomia ja erityisesti Tom Shaw'ta, lisäsi Belle hiljemmin.
Se oli kaksinkertainen pistos, sillä suoraan sanoen Trix ei ollut enää mikään nuori tyttönen, ja Tomia pidettiin yleisesti hänen uhrinaan. Trix punastui, mutta ennen kuin hän ehti uudelleen ladata ja laukaista, Emma Davenport, joka piti tällaista kiistaa häijynä ja sivistymättömänä, ehätti väliin.
— Minua on aina ihmetyttänyt, miksi me kaikki luemme kyllä mielellämme köyhistä ihmisistä ja itkemme heidän surkeaa kohtaloaan, mutta todellisessa elämässä emme ole heistä kiinnostuneita.
— Luultavasti taitava kerronta saa meidät ihailemaan köyhyyttä, mutta kyllä minusta todellisuuskin on kiinnostavaa — köyhyyskin, jos vain oppii sitä oikein näkemään ja ymmärtämään, sanoi Polly hiljaa ja siirsi tuolinsa neiti Perkinsin kylmästä läheisyydestä Emman lauhkeaan ilmapiiriin.
— Mutta mitä sitten olisi tehtävä? En käsitä millä tavoin me tytöt voisimme auttaa enemmän kuin jo autamme. Meillä ei ole rahoja hyväntekeväisyyteen, ja vaikka olisikin, emme osaisi käyttää niitä oikein, sillä eihän meidän sopisi mennä nuuskimaan törkypesiä ja metsästää tarvitsevia, sanoi Fan, joka viime aikoina oli ruvennut ajattelemaan muutakin kuin itseään ja tunsi päivä päivältä kasvavaa kiinnostusta lähimmäisiinsä.
— Kovin paljon emme kai voi auttaa, ainakaan vielä, mutta on muutamia laiminlyöntejä, jotka lankeavat luonnostaan meille, sanoi Polly ompeluksensa äärestä. — Tiedän perheen, jossa talon emäntä ja tytär ottavat heti sydämelleen jokaisen uuden palvelijan. Heille opetetaan hyviä tapoja, annetaan kirjoja luettavaksi ja keksitään silloin tällöin kunnollista ajanvietettä, ja he tajuavat pian, ettei heitä pidetä työjuhtina, joiden on nälkäpalkasta aherrettava minkä jaksavat, vaan perheen apulaisina, joita arvostetaan heidän uskollisuutensa vuoksi. Talon rouva tuntee vastuuta palvelijoistaan.
Pollyn lopetettua monet tarkkaavaiset silmät huomasivat, että Emma oli punastunut ja hänen suunpielissään karehti ujo hymy osoittaen, ketä Polly sanoillaan tarkoitti.
— Niin mainiossa talossa palvelijoista tulee sitten kai vallan pyhimyksiä? tokaisi parantumaton Trix.