Polly ei voinut olla nauramatta, mutta kävi vakavaksi kuullessaan
Trixin sanovan ikävystyneellä äänellä:
— Uh, olen kyllästynyt noihin kerjäläisiin. Heistä on varmasti puolet petkuttajia. Jos heidät jätettäisiin omiin hoteisiinsa, he menisivät töihin ja pitäisivät huolen itsestään. Yleensäkin hyväntekeväisyydestä pidetään liian paljon ääntä. Kyllä meidät saisi jo jättää rauhaan.
— Hyväntekeväisyyttä ei harjoiteta koskaan liikaa! puuskahti Polly unohtaen äkkiä arkuutensa.
— Niinkö! Minä rohkenen kuitenkin olla eri mieltä, vastasi Trix nostaen lornjetin silmilleen ja katsoen Pollya pitkin nenän vartta.
Ollessaan Trixin seurassa tai puhuessaan hänen kanssaan Polly aina kiihtyi ja tuli taistelunhaluiseksi. Hän koetti voittaa ärtymyksensä, mutta turhaan, ja kun Trix heittäytyi mahtavaksi, Pollyn teki mieli läimäyttää häntä korvalle. Lornjettia Polly inhosi erityisesti, sillä Trix ei ollut sen likinäköisempi kuin hänkään, mutta oli vain olevinaan, koska se oli muotia, ja hän käytti tuota viatonta lasinkappaletta masentaakseen ne, jotka rohkenivat vastustaa häntä. Kopea katse, joka seurasi hänen pilkallisen kohteliaita sanojaan, sai Pollyn kuohahtamaan. Hän karahti tulipunaiseksi ja vastasi silmät leimuten:
— Tuskin meistä monikaan on niin itsekäs, että voisi elää kaikessa rauhassa, kun pikku lapset näkevät nälkää ja meidän ikäisemme nuoret tytöt päättävät päivänsä, koska ovat niin köyhiä, ettei heillä ole muuta valinnan varaa kuin elää synnissä tai kuolla.
Hälinä vaikeni äkkiä, sillä vaikka Polly ei korottanut ääntään, siinä huomasi kumminkin selvää suuttumusta; se ei voinut olla koskettamatta edes tyhjänpäiväisintä tytönhupakkoa, koska kiihkeinkään seuraelämä ei pysty sentään kuolettamaan naisen sydäntä. Trix häpesi, mutta koska tunsi yhtä suurta vastenmielisyyttä Pollya kuin tämä häntä kohtaan eikä ollut yhtä jalomielinen kuin Polly, hän etsi tyydytystä kiusoittelusta. Polly ei tiennyt, että siihen oli salaisena syynä Tom, joka asetti hänet usein esikuvaksi morsiamelleen, ja siksi tämä nuori nainen inhosi Pollya kaksinverroin.
— Puolet sanomalehtien kauhujutuista on kyhätty vain huomion herättämiseksi. Ja olisi mieletöntä uskoa niihin, ellei nyt välttämättä tahdo kiusata niillä itseään. Ja mitä rauhaan tulee, niin minä en kaikesta päättäen saa nauttia sitä niin kauan kuin minun on pidettävä silmällä Tomia, sanoi Trix ärsyttävästi.
Pollyn neula naksahti poikki, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan vaiensi teräväkielisen Trixin sanomalla:
— Minä uskon mitä olen itse nähnyt ja kuullut. Teidän elämänne on niin onnellista ja turvattua, ettette pysty tajuamaan kurjuutta. Mutta jos näkisitte siitä edes vilauksen, koskisi sydämeenne yhtä kipeästi kuin minunkin.