— Minäpä menen oopperaan! hän julisti yhtäkkiä kyyhkysille. — Se on kyllä kallista lystiä, mutta suurenmoista, sillä musiikin kuunteleminen on minulle aina juhlaa. Hankin kaksi huokeinta pääsylippua ja lähetän sanan Willille — poika parka on yhtä paljon virkistyksen tarpeessa kuin minäkin — ja sitten pidämme yhdessä hauskaa.
Ja sitten Polly paukautti ikkunan kiinni pienten elättiensä harmiksi ja alkoi hääriä tarmokkaasti itsekseen lauleskellen aivan kuin hänen olisi ollut mahdotonta pysyä hiljaa. Hän lähti jo varhain ensimmäiselle tunnilleen ehtiäkseen sitä ennen ostaa liput. Pistäessään viiden dollarin setelin kukkaroonsa hän toivoi, etteivät liput olisi kovin kalliita, sillä hän ei varmaankaan jaksaisi vastustaa niiden ostamista. Mutta Polly välttyi kaikilta kiusauksilta, sillä saapuessaan lippuluukulle hän näki siellä jonon ja huomasi poistuvien pettyneistä kasvoista, ettei lipuista ollut toivoakaan.
— No olkoon! Menen sitten muualle, sillä huvitella minä aion, hän mietti päättävästi, ja pettymys tuntui vain lisäävän hänen mielitekoaan. Mutta teatteri-ilmoituksista ei löytynyt mitään houkuttelevaa, ja niin hänen oli pakko aloittaa päivän työt rahojen polttaessa taskussa ja kaikenmoisten villien suunnitelmien risteillessä ajatuksissa. Iltapäivällä hän ei mennytkään kotiin syömään, vaan pistäytyi jäätelölle ja koetti tavoittaa iloista juhlamieltä. Mutta ei se oikein luonnistunut. Hän teki kierroksen taidekaupassa ja lähti sitten opettamaan Maudia ajatellen miten katkeraa oli tukahduttaa mielihalunsa ja tyytyä vain kainon musiikinopettajan osaan.
Onneksi hänen ei kuitenkaan tarvinnut kauan surra osaansa, sillä Fan kysyi heti Pollyn nähtyään:
— No, voitko tulla?
— Minne sitten?
— Etkö saanut sanaani?
— Minä en käynyt kotona päivällisellä.
— Tom on pyytänyt meidät oopperaan tänä iltana ja… Pitemmälle
Fanny ei päässyt, kun Polly jo riemastuneena alkoi taputtaa käsiään.
— Tulenko muka? Totta kai tulen! Koko päivänä en ole muuta ajatellutkaan kuin oopperaa. Yritin aamulla hankkia lippuja, mutta en saanut. Ja siitä saakka olen aivan kihissyt harmista. Ja nyt — sehän on suurenmoista! Polly aivan hyppi hyvästä mielestä.