— Tule meille teelle ja pukeudu täällä, niin pääset mukavasti samaa matkaa. Tom on tänään taivaallisen hyvällä tuulella.
— Minun täytyy vain käväistä kotona hakemassa vaatteeni, sanoi Polly päättäen siinä paikassa ostaa koko kaupungin hienoimmat hansikkaat.
— Minulta saat valkoisen teatteriviitan ja muut asusteet, sillä Tom haluaa tietysti ylpeillä daameistaan, sanoi Fan ja lähti kauneusunilleen.
Sinä hetkenä Polly päätti, ettei lainaakaan Beckyn parasta hilkkaa, kuten ensin oli aikonut, vaan hankkii uuden, sillä mikään ei tuntunut hänestä liian tuhlaavaiselta tällaiseen juhlatilaisuuteen. Maudin tunnin laita taisi olla vähän niin ja näin, sillä Pollyn päässä vilisi vain hilkkoja, hansikkaita, teatteriviittoja ja viuhkoja ja hän antoi oppilaansa kahlata soittoläksyn niin kuin tämä parhaiten taisi. Heti tunnin loputtua Polly ryntäsi tiehensä. Hän ei ostanut ainoastaan hansikkaita vaan myös hatunkuvun, palasen harsoa ja heleänpunaisen silkkiruusun, joka oli viikkomääriä viekoitellut häntä eräässä näyteikkunassa. Ja sitten kotiin ompelemaan yhtä näppärästi ja sukkelaan kuin muotikauppias kiireimpänä aikana!
— Tietysti minä tuhlaan nyt ihan mielettömästi, mutta olen kerta kaikkiaan sillä päällä ja elän vaikka kokonaisen viikon vedellä ja leivällä. Minun on oltava sievän näköinen, sillä sen harvan kerran kun Tom pyytää minut ulos, hänellä on syytä olla tyytyväinen minuun. Haluan edes kerran olla kuten muutkin tytöt ja huvitella ajattelematta aina mikä on oikein ja väärin. Jaha, nyt vielä vaaleanpunaiset kiinnitysnauhat ja kaikki on valmista, hän puheli ja mylläsi laatikkonsa perinpohjin hakiessaan sopivaa silkkinauhaa.
Etukäteen nähty pieni vaiva ja ponnistus kruunaa vain ilon. Niinpä Pollykin aivan hykerteli mielihyvästä, kun hattu oli valmis, leningin kaulus pesty ja silitetty, kengät kiillotettu, viuhka korjattu ja muut lisätarvikkeet kääritty pakettiin ja lähtö edessä. Sydän pomppi rinnassa niin iloisesti, että hänen oli ihan vaikea kävellä säädyllisen arvokkaasti.
Maud soitti juuri paraikaa masurkkaa olohuoneessa, kun Polly liihotteli sisälle niin tanssinhaluisen näköisenä, että Tom joka sattui olemaan huoneessa, tarttui Pollya ilman muuta vyötäisiltä ja pyöräytteli häntä, kunnes Maudin sormet herposivat koskettimilla.
— Se oli ihanaa, Tom! Ja tuhannet kiitokset kutsusta! Iloitsen jo etukäteen tästä illasta, sanoi Polly ja pysähtyi hattu niskassa ja tukka kuin tuulen riepottamana.
— Sepä hauskaa! Niin minäkin. Ajattelin, että meillä varmasti olisi mukava ilta näin perheen kesken, sanoi Tom mielissään.
— Onko Trix kipeä? kysyi Polly.