— Miksi? kysyi Tom uteliaasti.
— Siksi, että muuten tuntisin pettäväni.
— Niin, mutta ei isänkään tarvitsisi olla niin pikkumainen, sanoi
Fan närkästyneenä.
— En ollenkaan ihmettele, vaikka hän pauhaisikin, jos tietäisi Carriesta ja muusta. Mikset kerro kaikkea suoraan ja jätä tekemättä sellaista, mitä hän ei hyväksy? yritti Polly suostutella.
— Kerrotko sinä sitten kaikki isällesi ja äidillesi?
— Kerron. Se säästää minut monesta ikävyydestä.
— Etkö sitten pelkää heitä?
— En tietenkään. Välistä on hyvin vaikea kertoa, mutta sitten perästäpäin on hyvä olla.
— Ota opiksesi, kuului Tomin kärkäs neuvo.
— Varjelkoon! Mikä melu joutavasta! sanoi Fanny, joka oli vähällä purskahtaa harmin kyyneliin.