— Pääset ulos jos lupaat, ettet kiusaa Fannyä.
— Minä en lupaa mitään. Anna avain minulle hyvällä tai otan sen väkisin.
— Älä nyt riehu. Minä vain haluan estää sinua ikävyyksiltä, sillä Fanny raivostuu kauheasti, jos menet. Riisu ensin hänen tavaransa, niin minä päästän sinut ulos.
Tom ei suvainnut vastata, vaan marssi toiselle ovelle, jonka Polly tiesi olevan lukossa, kurkisti kolmannen kerroksen ikkunasta, mutta kun huomasi senkin pakotien mahdottomaksi, tuli takaisin äkäisen näköisenä. — Annatko minulle avaimen vai et?
— En anna, sanoi Polly urhoollisesti.
— Minä olen sinua vahvempi, joten sinun on parasta antaa.
— Kyllä minä sen tiedän, mutta olisi raukkamaista, jos noin iso poika ryöstäisi jotain tytöltä.
— En minä tahdo loukata sinua, mutta totisesti en siedä tällaista!
Tom yritti hillitä itseään nähtävästi häveten käytöstään, mutta oli kuitenkin niin kiihtynyt, ettei voinut antaa periksi. Jos Polly olisi silloin hiukan itkenyt, Tom olisi myöntynyt, mutta pahaksi onneksi hän nauraa kikatti, sillä Tomin uhkaava asento oli niin hullunkurisen ristiriitainen asun kanssa, ettei Polly mitenkään voinut pidättää nauruaan. Se ratkaisi asian. Yksikään tyttö ei saanut kikattaa hänelle, vielä vähemmän pitää häntä lukkojen takana. Sanaakaan sanomatta hän tarttui Pollyn käsivarteen, sillä avainta pitelevä käsi oli vielä taskussa. Toisella kädellään Polly puristi hamettaan ja piti hetken urhoollisesti puoliaan. Mutta Tomin vahvat sormet olivat vastustamattomat, tasku repeytyi, käsi tuli esille ja tuskasta parkaisten Polly pudotti avaimen lattialle.
— Oma syysi jos koski. En minä sitä tarkoittanut, murahti Tom lähtiessään ja jätti Pollyn nyyhkyttämään nyrjähtänyttä rannettaan. Poika meni alas, mutta ei vierashuoneeseen, sillä kepponen oli menettänyt makunsa. Saatuaan keittiötytöt nauramaan hän pujahti takaovesta yläkertaan hieromaan sovintoa Pollyn kanssa. Mutta tämä oli mennyt isoäidin huoneeseen, sillä vaikka vanha rouva oli itse ulkona, hänen huoneensa tuntui kuitenkin turvapaikalta. Tom oli juuri saanut tavarat järjestykseen, kun Fan tuli ylös äkäisempänä kuin koskaan ennen, sillä Trix oli kertonut hänelle viimeaikaisista huvituksistaan, joihin hänkin olisi voinut ottaa osaa, ellei Polly olisi lörpötellyt.