— Silloin menetät monta hauskaa hetkeä. Äiti sanoo aina, että meidän on käyttäydyttävä ystävällisesti ja kärsivällisesti vanhuksia kohtaan ja kunnioitettava heidän ikäänsä.
— Aina sinun äitisi saarnaa, mutisi Fan, joka tunsi omantunnonpistoksia isoäidin laiminlyömisestä.
— Eikä saarnaa! tiuskaisi Polly heti leimahtaen. — Hän vain selittää meille asioita ja auttaa meitä olemaan hyviä. Eikä hän toru koskaan. Enkä minä huolisi ketään toista äidikseni, vaikkei hän käytäkään samettitakkia eikä hienoja hattuja!
— Hyvä, Polly! huusi Tom riippuessaan pää alaspäin voimistelutangossa.
— Polly on vihainen! Polly on vihainen! lallatteli Maud, joka hyppäsi nuoraa ympäri huonetta.
— Jos herra Sydney nyt näkisi sinut, hän ei enää pitäisi sinua enkelinä, lisäsi Fan päätään keikauttaen.
Polly oli vihainen. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja huulet värisivät, mutta hän hillitsi kielensä ja rupesi keinumaan huimaa vauhtia, ettei olisi sanonut sellaista, mitä olisi katunut perästäpäin. Vähään aikaan kukaan ei puhunut. Tom vihelsi ja Maud hyräili. Mutta Fan ja Polly olivat ajatuksissaan, he olivat näet tulleet siihen ikään, jolloin tytöt alkavat tehdä huomioita ja johtopäätöksiä toistensa sanoista, teoista, tavoista ja katseista. Nokkelat pikku neidit miettivät jo paljon, ja aikuisten olisi syytä varoa käytöstään, sillä heitä jäljitellään ja toisaalta arvostellaan varsin terävästi.
Kaksi vähäistä seikkaa oli sattunut sinä päivänä, ja muutaman sanan ja sopimattoman käytöksen jälkivaikutus kummitteli vielä tyttöjen ajatuksissa. Herra Sydney oli vieraillut talossa, ja keskustellessaan hänen kanssaan Fan näki hänen katselevan Pollya, joka istui erillään ja seurasi toisia silmissään miellyttävän ujo ja älykäs katse. Samassa vanha rouva Shaw astui huoneeseen ja pysähtyi juttelemaan Pollylle. Tämä nousi heti ja jäi seisomaan, kunnes isoäiti poistui.
— Huvittaako sinuakin Pollyn teennäinen käytös? Fanny kysyi nähdessään herra Sydneyn hymyilevän.
— Ei, minä ihailen Polly-neidin hyviä tapoja, tämä vastasi niin arvostavasti, että Fan hätkähti, sillä kaikki tytöt ihailivat Sydneytä ja pitivät häntä hyvin käyttäytyvän herrasmiehen esikuvana.