— Älä välitä, hypi vain, kyllä se vähitellen luistaa, murahti Tom ja heilautti onnetonta toveriaan niin, että molemmat melkein kaatuivat.
Mutta tanssi ei vain ruvennut luistamaan, sillä yrittäessään epätoivoisesti suoriutua urakastaan Tom oli vähällä läkähdyttää Pollyn. Hän survoi, viskoi, työnsi ja pyöritti Pollya oikealle, kiskoi sitten vasemmalle, murjoi ihmisten ja huonekalujen päälle, poljeksi häntä varpaille, rutisti hänen pukunsa ja teki itsensä kaikin puolin naurettavaksi. Polly oli pyörällä päästään, mutta yritti parhaansa mukaan kestää koettelemuksen muistaessaan, että Tom oli ruvennut marttyyriksi ja että hänen oli oltava kiitollinen tästä uhrauksesta.
— Voi, pysähdy, tämä on kauheaa! huusi Polly hengästyneenä muutamien hurjien kierrosten perästä.
— Onko? sanoi Tom ja pyyhki punaisia kasvojaan niin keventyneen näköisenä, ettei Pölyllä ollut sydäntä torua häntä. Hän kiitti vain ja heittäytyi hengästyneenä tuolille istumaan.
— Olin tietysti kamala, mutta Fan vaati minua itsepäisesti tanssimaan, sillä hän pelkäsi sinun loukkaantuvan, ellen hakisi sinua ensimmäiseen tanssiin, sanoi Tom katuvaisesti tarkastellessaan Pollya, kun tämä oikoi rypistyneen vyönauhansa, jota Tom oli käyttänyt jonkinlaisena kiinnipitimenä riepottaessaan häntä. — Katrillia minä kyllä osaan, mutta sinä et varmaan ikinä enää halua tanssia minun kanssani, hän lisäsi ja alkoi heilutella Pollyn viuhkaa niin hurjasti, että tämän tukka hulmusi kuin myrskyn kourissa.
— Tanssin oikein mielelläni. Ja sinun on kirjoitettava nimesi viuhkaani. Se on tapana ellei ole tanssiluetteloa, sanoo Trix.
Tyytyväisen näköisenä Tom otti esiin kynänpätkän, koukersi nimensä ja sanoi viuhkaa palauttaessaan:
— Nyt menen hakemaan Sherryn tai jonkun toisen kaverin, joka osaa masurkkaa, niin että saat kunnolla tanssia ennen kuin soitto loppuu.
Tom poistui, mutta ennen kuin hän ennätti tavoittaa ketään masurkan taitajaa, Pollyn oli jo ottanutkin haltuunsa koko salin paras tanssittaja. Herra Sydney oli nähnyt ja kuullut kaiken, ja vaikka hän oli itsekseen nauranutkin, Tomin rehellinen tunnustus ja Pollyn herttaisuus ihastuttivat häntä. Pollyn jalka polki iloisen musiikin tahtia, ja hänen katseensa seurasi innokkaasti ohi liukuvia pareja, kun herra Sydney ilmestyi hänen eteensä ja sanoi kohteliaasti:
— Polly-neiti, saanko luvan?