— No, minä haen häntä, mutta sanon sinulle jo etukäteen, etten osaa alkuunkaan tanssia.
— Kyllä sinä osaat. Olenhan minä kymmeniä kertoja opettanut sinulle askelet. Aion aloittaa masurkalla, sillä tytöt pitävät siitä, ja se on hauskempaa kuin franseesi. Pane nyt hansikkaat käteesi ja mene pyytämään Pollya niin kuin herrasmies ainakin.
— Hitto sentään! murahti Tom. Inhottavat hansikkaat repesivät
Tomin kiskoessa niitä käteensä, mutta poika karaisi mielensä, meni
Pollyn luo, kumarsi jäykästi, työnsi kyynärpäänsä ulospäin ja sanoi
juhlallisesti: — Saanko luvan, neiti Milton?
Hän käyttäytyi parhaansa mukaan isojen poikien tapaan ja toivoi siten saavansa Pollyn hämilleen. Mutta siinä hän erehtyi, sillä vilkaistuaan hämmästyneenä Tomia Polly nauroi hänelle vasten kasvoja, tarttui hänen käteensä ja sanoi sydämellisesti:
— Tietysti saat, mutta älä ole typerä, Tommy.
— Fan käski minun olla kohtelias ja siksi minä koetin, kuiskasi Tom ja lisäsi tartuttuaan toveriinsa miltei epätoivoisen näköisenä: — Pidä lujasti kiinni, ehkä me selviämme tästä jollain tavoin.
Soitto alkoi ja he rupesivat tanssimaan. Tom hyppeli kömpelösti toiseen suuntaan, Polly toiseen.
— Pysy tahdissa, läähätti Polly.
— En minä osaa, en ole koskaan osannut, vastasi Tom.
— Pysy sitten minun tahdissani äläkä astu varpailleni, pyysi Polly.