— No, sitä ei ole vaikea arvata. Tuo hieno kimppu on Fannylle, kaunis on Pollylle ja iloinen Maudille. Ottakaa nyt omanne, tytöt. Ja Tom luovutti kukkavihot niin kohteliaasti kuin voi odottaa nuorukaiselta, jolla on uudenuutukainen puku ja ahtaat jalkineet.
— Kukat täydentävät mainiosti asuanne. Isä oli oikein huomaavainen, kun muisti ne. Juoskaapa nyt alas, sillä ovikello soi jo. Äläkä tanssi liikaa, Fan. Ja sinä, Tom, ole mahdollisimman hiljaa, ja sinä Maud, muista olla ahmimatta illallispöydässä. Isoäiti pitää kaikesta huolen, sillä hermoparkani eivät salli minun tulla alas.
Näin sanoen rouva Shaw lähetti heidät luotaan, ja kaikki neljä lähtivät vastaanottamaan ensimmäistä vierasjoukkoa, muutamia pikkutyttöjä, jotka oli kutsuttu vartavasten pitämään Maudia poissa sisaren tieltä. Tom oli saanut kutsua kolme parasta ystäväänsä, joiden lempinimet olivat Rumple, Sherry ja Spider.
— He kelpaavat tanssittajiksi, sillä herroista on puute; ja kutsuthan ovatkin Pollya varten, joten täytyy hankkia vähän nuorta väkeä hänen takiaan, sanoi Fanny lähettäessään kutsukortteja.
Pojat tulivat tietysti hyvissä ajoin ja seisoskelivat nurkissa, ja näytti kuin heillä olisi ollut käsivarsia ja sääriä yli tarpeen. Tom yritti parhaansa mukaan olla hyvä isäntä, mutta juhlallisuus tuntui rasittavalta, ja hänen oli miehekkäästi vastustettava kiusausta ehdottaa harakkahyppelyä, sillä pitkä, tanssia varten tyhjennetty olohuone tuntui siihen tarkoitukseen erittäin houkuttelevalta.
Polly istui hänelle määrätyssä paikassa ja kamppaili ujouttaan vastaan Fannyn esitellessä hänelle hienoja nuoria naisia ja jäykkiä nuoria herroja, jotka kaikki toistivat samoja kohteliaita tervehdyksiä ja siirtyivät sitten muualle unohtaen hänet tyystin. Kun ensimmäistä tanssia kuulutettiin, Fanny sai käsiinsä pakoilevan Tomin ja kuiskasi vetoavasti:
— Kuule, Tom, sinun on nyt mentävä hakemaan Pollya. Sinä olet talon nuori isäntä, ja kuuluu hyviin tapoihin, että tanssit hänen kanssaan ensimmäiseksi.
— Polly ei välitä seuraelämän tavoista. Ja minä vihaan tanssimista. Anna minun olla rauhassa äläkä kiusaa minua tai juoksen tieheni, murisi Tom lannistuen täysin Fannyn kamalasta suunnitelmasta, että joutuisi aloittamaan tanssiaiset Pollyn kanssa.
— En anna ikinä anteeksi, jos juokset tiehesi. Tule nyt ja auta kiltisti minua. Mehän olemme olleet kauheita Pollylle ja päätimme korjata asian olemalla oikein hyviä hänelle. Minä aion pitää sanani, eikä häntä saa unohtaa minun tanssiaisissani, sillä haluan hänen pitävän minusta ja ajattelevan meistä jälkeenpäin hyvää.
Taitava puhe tehosi vastahakoiseen Tomiin. Hän vilkaisi Pollyn onnellisiin kasvoihin, muisti lupauksensa ja päätti huokaisten täyttää velvollisuutensa.