— Hän on valloittanut nuo pojat kokonaan, sanoi Fan sivuuttaessaan heidät.
— He ovat hyvin kilttejä, kun hakevat minua tanssimaan, enkä minä pelkää heitä, selitti Polly hypähdellen, sillä hän ei yksinkertaisesti voinut seistä aloillaan.
— Sinä siis pelkäät nuoria herroja? kysyi herra Shaw pidellen häntä kiharasta kiinni.
— Kaikkia muita paitsi herra Sydneytä. Hän ei ole olevinaan eikä puhu joutavia ja voi, hän tanssii kuin enkeli, niin kuin Trix sanoo.
— Isä, tule tanssimaan valssia minun kanssani. Fan kielsi minua tulemasta lähelleen, koska minun punainen pukuni tekee hänen vaaleanpunaisensa jumaksi, ja minä haluaisin niin hijveän mielelläni tanssia.
— Minä olen unohtanut koko tanssimisen, Maudie. Pyydä Pollya; kyllä hän pyörittää sinua kuin hyrrää.
— Herra Sydney on merkinnyt tämän tanssin, vastasi Polly katsoen viuhkaansa hiukan tärkeänä. — Mutta hän ei taida välittää, vaikka otankin Maud-ressukan hänen sijastaan. Maud ei ole tanssinut juuri ollenkaan ja minä taas enemmän kuin tarpeeksi. Olisiko kovin epäkohteliasta kieltäytyä? Polly katsoi hoikkaa tanssitoveriaan, jonka katse ilmaisi, että vaihto tuntui uhraukselta.
— Ei toki. Pyörittäkää vain pienokaista kunnolla, me katselemme, vastasi herra Sydney ja nyökkäsi hymyillen.
— Pieni herttainen luonnonlapsi, sanoi herra Shaw Pollyn ja Maudin pyörähtäessä tiehensä.
— Hänestä tulee viehättävä pikku nainen, ellei häntä vain hemmotella pilalle.