— Siitä ei ole pelkoa. Hänellä on järkevä äiti.
— Sen arvasinkin. Ja Sydney huokasi, sillä hän oli hiljattain menettänyt oman hyvän äitinsä.
Kun tuli tarjoilun aika, Polly sattui juuri keskustelemaan erään Fanin esittelemän nuoren herran kanssa, joka saattoi tietysti neiti Miltonin ruokasaliin, järjesti hänelle tuolin nurkkaan ja tarjottuaan hänelle kasan jäätelöä ja mantelileivoksen syventyi niin tyystin omaan annokseensa, että Polly olisi jäänyt surkean vähälle, ellei Tom olisi tullut pelastamaan häntä.
— Olen etsinyt sinua joka paikasta. Tule minun kanssani äläkä istu täällä nälkää näkemässä, sanoi Tom ja katsoi ivallisesti Pollyn tyhjästä lautasesta hänen epäkohteliaan suojelijansa lautaseen, joka oli kasattu täyteen herkkuja.
Saattajansa kannoilla Polly astui ruokasalin ja keittiön väliseen isoon tarjoiluhuoneeseen ja tapasi siellä hauskan pikku seurueen kaikessa rauhassa juhlimassa. Maud ja hänen paras ystävänsä Grace istuivat peltisillä keksilaatikoilla, Sherry ja Spider koristivat jääkaappia Tomin ja Rumplen toimittaessa heille syötävää.
— Täällähän on hauskaa, sanoi Polly, jota tervehdittiin lusikkain kalinalla ja ruokaliinojen huiskutuksella.
— Istu sinä tähän tynnyrille, niin minä pidän huolen, että saat kylliksesi, sanoi Tom asettaen Pollyn eteen tarjottimen ja jaellen mahtavan näköisenä käskyjään.
— Tämä on meidän ryövärijoukkomme luola ja minä olen päällikkö. Me hyökkäämme ohikulkijain kimppuun ja kauemmaksikin ja tuomme saaliin kotiin. Mene nyt, Rumple, hakemaan leipäkori, minä odotan, kunnes Katy tuo Pollylle uusia ostereita. Sherry, kipaise keittiöön ja tuo kupillinen kahvia, Spider, kerää salaatin loppu ja anna vati luukusta keittiöön täytettäväksi. Syö nyt, Polly, minun väkeni tuo lennossa lisää.
Mitä riemua he pitivätkään tarjoiluvälikössä ja miten uhkarohkeita hyökkäyksiä he tekivät hyytelöpurnukkoihin ja leivoslaatikkoihin! Miten onnistuneita ryöstöjä ruokasaliin ja keittiöön, miten salakavalia rynnäköitä Katy-paran ja neekeritarjoilijan kimppuun, joka oli täysin avuton ryövärijoukon käsissä. Nämä olivat viattomat pikku kemut, sillä viiniä ei sallittu, ja ritarillisella ryövärijoukolla oli niin kiire hankkia herkkuja naisilleen, ettei heillä ollut aikaa syödä liikoja. Kukaan ei kaivannut heitä, ja kun he lähtivät luolastaan, juhla-ateria oli päättynyt ja vain muutamat nuoret herrasmiesahmatit viivyttelivät enää rippeiden kimpussa.
— Noin he aina tekevät, sysäävät tytöt nurkkiin, antavat heille jotakin maistiaisiksi ja ahmivat sitten kuin porsaat, kuiskasi Tom halveksivasti muistamatta enää omia yksityishyökkäyksiään, jotka hän oli suorittanut joukon hajaannuttua.