— Sinulla on paljon kuhilaita, pikku äiti kulta, mutta tiedän, että sinun sydämessäsi on tilaa kaikille, lisäsi Meg hellästi.
Liikuttuneena rouva March levitti käsivartensa ikään kuin hän olisi tahtonut kerätä lapsensa ja lastenlapsensa syliinsä ja sanoi ääni tulvillaan äidillistä rakkautta ja nöyryyttä ja kiitollisuutta:
— Rakkaat tytöt, miten kauan elänettekin, en koskaan voi toivoa teille tämän suurempaa onnea!