Inga niiasi ja hypisteli esiliinaansa.
Viini oli antanut Maunulle uutta rohkeutta, ja hän sanoi:
"Älä ole tyhmä, Inga, et semmoista toiste eläissäsi saa."
Kun Inga oli tyhjentänyt lasinsa, levisi iloinen hymyily hänen kasvoilleen.
"Se oli viiniä se", sanoi hän.
"Kaarinakin saa maistaa sitä."
Pieni, kaino tyttö ei tahtonut mennä Simon mestarin luo, äidin täytyi ottaa viinilasi ja antaa se hänelle; mutta juotuansa reipastui hänkin, meni itsestään mestarin luo, ojensi kätensä ja lausui:
"Kiitoksia paljon!"
Sillä aikaa oli Jens tullut vesisankoineen. Isännän viittauksesta meni hänkin saamaan osansa, mutta juotuansa ei hän jättänytkään maljaa heti takaisin, vaan piti sen suunsa edessä saadakseen viimeisenkin pisaran.
"Sinähän haluaisit saada enemmän", sanoi Simon.