"Niin", vastasi poika ja astui askeleen lähemmäksi.
"Odotahan; kas tässä, Inga äiti, jakakaa keskenänne mitä aamiaisestani on tähteitä. Tässä pullossa on vielä viiniä teille jokaiselle; älkää pelätkö, ei se päihdytä."
Senjälkeen meni hän puutarhaan kukkiensa luo jättäen vieraansa rauhassa tyhjentämään ruokapöytää. Niin hienoja ja oivallisia ruokia he eivät olleet koskaan maistaneet, ja kun he lopuksi saivat viinin, niin oikeinpa he kuvailivat olevansa paratiisin yrttitarhassa.
Kaarina nukkui heti Ingan polville. Maunu pani eväskontin päänsä alle, äiti nojautui häneen, ja kohta olivat kaikki kolme umpi-unessa; mutta Jensillä ei ollut halua siihen, hän meni puutarhaan ja löysi pian Simon mestarin, joka juuri oli ulos lähtemässä.
"Mitä, oletko sinä täällä taas?" kysyi hän katsoen suopeasti kaunista poikaa.
"En minä tahdo nukkua", vastasi tämä, "minä tahdon ulos katsomaan, minkätähden ne taas niin ampuvat."
"Tulehan mukaan, niin saat nähdä sekä kuningattaren että prinsessat."
Jens ei vitkastellut, ja käsikädessä he lähtivät linnaan päin.
"Onko kuningaskin mukana?" kysyi poika.
"Ei, hän on linnassa; siellä puhalletaan pasuunaa ja leikitään kaikenmoisia leikkejä kuninkaallisen majesteetin huviksi. Katsoppas, tuolla ne tulevat mäkeä alas; pysähdytään tähän, niin näemme ne paraiten."