"Itseni!"
"Enempää ei voi pyytää", vastasi tyttö naurahtaen vähän hämillään.
"Viekää hänet isäni luo!"
Vanki vietiin enemmän kantamalla kuin taluttamalla ensiksi suuren leipomon ja sitten muutamien pienempien kamarien lävitse suureen vierashuoneeseen, jossa kaikki osoitti, että oltiin rikkaan porvarin talossa.
Siellä hänet laskettiin alas, ja rengit poistuivat tytön viittauksesta.
"Pysähtykää ulkopuolelle", huusi hän käskevästi heidän jälkeensä.
Sitten hän pani käsivartensa ristiin rinnalleen ja sanoi Yrjöön kääntyen:
"Uudista nyt tarjouksesi!"
"Sano minulle nimesi, kaunoiseni, että voin pyytää sinua puolisokseni", sanoi Yrjö ihastuneena katsellen häntä.
"Nimeni on Anna Antintytär, isäni on kaupungin rikkain leipuri!"
"No hyvä, kaunis Annaseni, minä pyydän sinua morsiamekseni."