Ei mikään ase ole terävämpi kuin iva, ja Yrjö tahtoi mieluummin kuolla kuin joutua sen esineeksi.
"Pysähtykää!" huusi hän vimmoissaan. "Mitä vaaditte, kun laskette minut vapaaksi?"
Kantajat pysähtyivät, ja tyttö kääntyi häneen.
"Sitokaa vanki!" käski hän.
He näyttivät olevan valmiit kaikkeen; köyttä oli heti saatavissa, ja hänen käsivartensa ja jalkansa sidottiin jotensakin säälimättömästi.
"Kiristäkää tiukkaan", lisäsi tyttö.
Hänet laskettiin maan, ja siinä hän makasi voimatta liikuttaa kättä tai jalkaa.
Tyttö läheni häntä ja tirkisti häntä silmiin lausuen:
"Mitäpä tarjoat?"
Yrjö oli jo ennen ihastunut tytön kauneuteen ja reippaaseen olentoon.
Juuri sellaisen naisen hän tahtoi saada, ja hän vastasikin: