Mutta voittaakseen hänet puolelleen täytyi käyttää toista menettelytapaa; hän tuli nyt hävyttömäksi.
Aluksi hän kuiskaili hänelle purevia huomautuksiaan, tavallisesti arvokkaimmista miehistä kuninkaan ympäristössä, ja kun tämä otettiin vastaan nauraen ja mielihyvällä, rupesi hän äänekkäämmin lausumaan törkeitä pistopuheitaan.
Hän saavutti tarkoituksensa ja tuli karkoitetuksi hovista.
Mutta vähää ennen oli prinssi Eerik asettunut Kalmariin, ja siellä hänet otettiin avosylin vastaan.
Kahta intohimoisempaa ja hillittömämpää ihmistä on harvoin sattunut yhteen. Pian he kilpailivat siitä, kumpi voittaisi toisen hurjasteluissa, vakuuttavat aikakirjat, jotka kertovat, että katkotut käsivarret ja jalat, puhkaistut silmät ja julmat rangaistukset pienimmistäkin hairahduksista, joita palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet, olivat jokapäiväisenä leipänä "varakuninkaan hovissa" Kalmarissa.
Kunnialliset naiset pakenivat kauhistuneina nähdessään hoviherroja, ja usein pantiin kaduilla toimeen oikeita ajometsästyksiä naisten pyydystämiseksi.
Eräällä sellaisella matkalla joutui Yrjö Pietarinpoika nuoren, solakan ja erittäin kauniin tytön houkuttelemana sivukadulle, missä hän ei koskaan ollut käynyt. Erään suuren talon pihalla hän sai tytön kiinni, mutta samassa hän sai niin voimakkaan korvapuustin, että sitä aavistamatta keikahti kumoon.
Ajatuksen nopeudella tyttö syöksyi hänen päällensä ja tempasi hänen miekkansa tupesta, ennenkuin hän edes ehti tehdä vastarintaa; hänen kimakat huutonsa olivat koonneet väkeä paikalle, ja ennenkuin Yrjö Pietarinpoika oli ehtinyt toipua saamastaan iskusta, oli koko joukko valkopukuisia olentoja hyökännyt hänen kimppuunsa pitäen nyt hoilaten ja kirkuen kiinni hänen käsistään ja jaloistaan.
"Kas niin, pojat", huudahti naissankarimme miekkaa heiluttaen, "minä menen edellä, seuratkaa minua linnaan, prinssi saa takaisin kultapoikansa oikeana jauhosäkkinä!"
Kaikuva nauru osoitti, että ehdotus hyväksyttiin, ja Yrjö tunsi nousevansa maasta voimatta tehdä pienintäkään vastarintaa.