Yrjö hämmästyi niin, että hetkisen tuumaili tunkeutua pois ja paeta.
Mutta Annan silmät eivät siirtyneet hänestä.
"Rengit odottavat ulkona", kuiskasi hän, "ja miekkaasi et saa ennenkuin vihkimisen jälkeen."
"Sinun kauneutesi pidättää minut täällä", vastasi hän tarttuen tytön käteen viedäkseen hänet kiireessä valmistetun alttarin eteen.
Ja niin heidät vihittiin.
Senjälkeen Yrjö sai miekkansa takaisin.
Kun Eerik tuli, kertoi Anna, että oli kauan rakastanut Yrjö Pietarinpoikaa, mutta kun oli kuullut niin paljon puhuttavan hänen kevytmielisyydestään, päätti hän voittaa hänet juonella; kun Yrjö nyt vei hänet kotiin morsiamenaan, osoitti se, että hän oli voittajana päässyt taistelusta.
Niin hyvin hän ymmärsi sovittaa sanansa, että prinssi aivan ihastui häneen, ja Yrjö laiminlöi hänen tähtensä useat päivät korkean herransa, mutta pian elämä palautui entiseen uraansa; ainoa erotus oli, että Yrjö Pietarinpoika oli saanut vaimon, joka usein oli osallisena hänen tuumissaan, mutta jonka kanssa hän toisinaan vimmatusti riitelikin. Tämä ei kuitenkaan koskaan antanut myöten, vaan lausui usein:
"Ole varoillasi, Yrjö, minä olen kerran vetänyt sinua nenästä ja voin sen tehdä vieläkin."
* * * * *