Ei mikään tunne ollut syvemmälle juurtunut Eerikin mieleen kuin veljesviha. Sitä olivat palvelijat jo hänen lapsuudessansa istuttaneet häneen ja pitäneet hänessä vireillä, nuo onnenonkijat, jotka kaikkina aikoina ovat olleet ja tulevat olemaan loisina hoveissa. Nyt tulivat Juhana herttua ja Ruotsin aatelisto niiksi keppihevosiksi, joiden avulla Yrjö Pietarinpoika tahtoi sekä pelotella Eerikkiä että saada hänet oman vaikutuksensa alaiseksi.
Kuninkaan hovissa oli hän usein ollut nuorien aatelismiesten ilveilyjen esineenä; alussa hän kärsi sitä, mutta hänessä kiehui kostonhimo ja hän vannoi verisesti kostavansa jokaisen häväistyksen.
Varsinkaan ei hän voinut kärsiä Sture-sukua eikä nuorta Niilo Sturea.
Ja kuitenkin oli tämä ehkä ainoa nuori aatelinen, joka ei koskaan ollut loukannut häntä; kenties vain hänen jalo olentonsa ja ylväs luonteensa herättivät Yrjö Pietarinpojassa sekä vihaa että kateutta.
Kun prinssi Eerik kuninkaan kuoleman johdosta tuli estetyksi itse matkustamasta Englantiin, lähetettiin nuori Niilo Sture kosimista jatkamaan. Hän oli silloin ainoastaan kahdeksantoistavuotias ja otti hyvin vastenmielisesti tämän toimen tehtäväkseen.
Prinssi itse valmisti ohjeet hänelle, ja Niilo Sture lähti matkaan.
Toimistaan hän teki selvää kirjeessä mainiten saaneensa hyvin vähän aikaan.
Yrjö Pietarinpojan neuvosta käski Eerik hänen palaamaan kotiin ja päätti nyt itse kuninkaaksi tultuaan tehdä kosimismatkan. Me tiedämme sen edellisestä luvusta ja voimme nyt. palata kertomukseemme.
* * * * *
Leskikuningatar oli uudistanut entiseen aikaan kuninkaan eläessä tavaksi tulleet, paljon pidetyt iltaseurustelut, joihin hovi kokoontui, jolloin otettiin vastaan vieraita ja kulutettiin iltaa soitannolla, lukemisella ja opettavaisilla keskusteluilla, joissa Kustaa melkein aina johti puhetta. Illanvietto päättyi tavallisesti tanssiin.