Viimeksimainittu huvitus täytyi luonnollisesti suruvuoden ajaksi jättää, mutta soitantoa harjoitettiin. Lecoeur sai lukea, tai tyydyttiin myöskin keskusteluun.
Kuningatar ja prinsessat oleskelivat tavallisesti sisemmissä huoneissa, kun taas hovi pysähtyi ulompiin. Siitä heitä kutsuttiin sisään yksitellen tai myös kaikki yhdellä kertaa, kun pidettiin joku esitelmä tai soitettiin.
Cecilia oli käynyt ylpeäksi ja uhkamieliseksi, mutta hänessä oli jotakin kuumeentapaista levottomuutta.
Niilo Sture oli palannut ja ollut useita kertoja kuninkaan luona; hän oli käynyt tervehtimässä myöskin leskikuningatarta, mutta prinsessoja hän ei ollut kysynytkään, ja kuitenkin oli Cecilia alentunut niin paljon, että oli kirjoittanut hänelle ikävästään ja kaipauksestaan.
Myöskin Sofia ja Elisabet olivat nähtävästi muuttuneet; heissä oli jotakin arkuutta molemmissa, vaikka lapsuus jälkimäisessä toisinaan pääsi valtaan ja hänestä tuli sama tuulihattu kuin tavallisesti.
Prinssi Maunu oli säilyttänyt kiihkoisen hellyytensä kuningatarta kohtaan, ja sinä iltana, jolloin viemme lukijamme perhepiiriin, istui hän tapansa mukaan jakkaralla kuninkaallisen äitipuolensa jalkain juuressa nappaillen luuttuaan tai keskustellen hiljaa hänen kanssaan.
Eerik oli kutsuttanut hänet Vadstenasta, hänenhän piti seurata kuningasta Englannin-matkalle.
Hovi ei ollut vielä koolla, ja hän kertoi eloisin liikkein kuningattarelle erästä untansa.
Kaunis vedenneito oli tahtonut houkutella häntä luokseen; neidon soitto oli ollut niin ihmeen ihanaa ja tenhoavaa, että hän tunsi olevansa pakotettu seuraamaan, jos aallotar vielä kerran kutsuu. Nyt sanoi hän joka yö uneksivansa hänestä.
Turhaan Katariina koetti kääntää hänen ajatuksiansa toiseen suuntaan; hän palasi alati ihanaan unelmaansa, ja kun kuningatar pahoilla mielin ja suruissaan kääntyi hänestä pois, tuli astrologi esiin.