Maunu oli innokas tähtienselittäjä; hän saattoi viettää yön toisensa perästä tähtiä tarkastamassa, ja tuo hämäräperäinen kirjoitus pimitti yhä enemmän hänen heikkoja aivojansa, niin että toisinaan oli vaikea ymmärtää, oliko hänen puheessaan mitään tolkkua.
Niin oli tänäkin iltana asianlaita, mutta hänen tuttavallisen seurustelunsa katkaisi Elisabet, joka tuli nopeasti sisään huudahtaen:
"Nyt on Eerik taas kunnostanut itseänsä!"
"Mitä on tapahtunut?" kysyi kuningatar.
"Kuningas Eerik!" jupisi Maunu.
"Että semmoista pitääkin kärsiä", puhkesi puheeseen olla, joka tulipunaisena seurasi sisartaan.
Nyt kuului hopealta helähtävä nauru Cecilian kauniilta huulilta, ja hän lisäsi samassa kuin tuli kamariin ja niiasi kuningattarelle:
"Teidän armollenne on lähetetty eriskummainen lintu — nähtäväksi luullakseni."
"Minä unohdin sanoa", keskeytti Elisabet, "että prokuraattori pyytää puheillenne."
"Minunko puheilleni?" kysäisi Katariina. "Tänne hän ei saa tulla."
Hän nousi nopeasti.