"Nyt hänkin rakastuu häneen", nauroi Cecilia, "rakastuu linnanhuovin tyttäreen!"
"Jos minä saan hänet kamarineitsyekseni, niin piilotan hänet niin hyvästi, ettei kukaan saa nähdä häntä, ei Eerik eikä Maunu", lausui Elisabet.
Kuninkaallisten naisten täytyi nyt tervehtiä hovia ja äskentulleita vieraita, mutta kohtausta vahtihuoneessa ei silti unohdettu; sisarukset kuiskailivat keskenään ja ihmettelivät, mitä kummallisia aikeita kuninkaalla lienee tytön suhteen.
Ainoastaan kaksi huonetta erotti sen huoneen, jossa kuningatar oli, vahtihuoneesta.
Toisella puolen olivat hovisuojat.
Kulovalkean tavoin levisi tänne huhu…
Nuori, ihmeen kaunis tyttö! Mikä tervetullut aihe häväistysjuttuun!
Kuningatar istahti paikallensa sohvaan.
Maunu ei asettunut hänen jalkaansa juureen, mutta hänen lähelleen kyllä.
Prinsessat istuivat myös lähistölle.