Tuntui siltä, kuin kaikki olisivat tarvinneet toistensa tukea.
Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului kuninkaan ääni vahtisalista; hän puhutteli tyttöä.
Kaikki vaikenivat hengitystään pidätellen.
Hän puhui iloisesti ja hilpeästi, tyttö vastasi teeskentelemättä ja pelkäämättä.
Keskustelua jatkui kuninkaan tullessa aina lähemmäksi.
"Hän tuo hänet mukanaan tänne", kuiskasi Sofia.
"Uskaltaneekohan?" lisäsi Cecilia.
"Elisabet!" huusi kuningas ulkoa.
Hän nousi, mutta pysähtyi epävarmana, tottelisiko kutsumusta.
"Jää tänne!" sanoi Katariina lempeästi, jatkaen kovemmalla äänellä ulospäin kääntyen: