Molemmat sisarukset veivät hänet mukanaan juhlasaliin, ja hän näki, kuinka katto oli koristettu kallisarvoisilla leikkauksilla tai silkki- ja verkaverhoilla. Tapetteihin oli kudottu kulta- ja hopeakoristeita, olipa siellä turkkilaisiakin seinäverhoja, erikokoisia tauluja ja monta peiliä.
Varsinkin viimemainitut synnyttivät aluksi pelkoa, sitten hämmästystä ja ihastusta pienessä, kokemattomassa tytössä. Hän ei voinut alussa käsittää, että näki niissä itsensä, ja etenkin Elisabet nauroi tavattomasti hänen hämmästykselleen.
Käsin täytyi hänen pidellä taiteellisesti veistokuvilla koristettua uunia ja useista eri puulajeista tehtyjä lattioita, joista suuri osa oli peitetty loistavanvärisillä matolla.
Maunu kertoi hänelle, että seinäverhoissa oli esitettynä merkillisiä tapahtumia; niinpä hän näytti hänelle "keisari Juliuksen historian", joka täytti kahdeksan tapettia yhteensä 461 kyynärän pituudelta. Samoin "Oktavianuksen ja Trajanuksen historiat" sekä "ensimäisen Eerik kuninkaan historian" ynnä monta muuta, kaikki kudottuina kultaan, hopeaan ja silkkiin.
Kaarina herkesi pian kyselemästä, hän vain kuunteli tarkkaavasti prinssin selityksiä ja kertaili toisinaan hiljaa hänen sanojaan.
Sen jälkeen näytti Maunu hänelle huonekaluja linnan saleissa. Siellä oli "kulta-kankaisia telttoja"; erääseen niistä oli kudottu hopeakukkia ja valtakunnan vaakuna, toiset olivat silkkiatlassia ja reunustetut punaisella kultakankaalla, toiset taas punaista, mustaa tai vihreätä silkkiä.
Siellä oli komeita, helmillä koristettuja sänkyjä sametti- ja silkkipeitteineen. Kaarina laski niitä olevan kymmenen.
Mutta kaikkia penkkejä ja pöytiä hän ei voinut laskea; hän vain ihmetteli komeita pöytäliinoja, joista eräässä oli viisikymmentä "hopeaumppua".
Toisissa oli kultaröyhelöitä ja hopeakoristeita, muutamat olivat "kulta-atlassia" tai punaista samettia.
Vihdoin hän sai eräässä hyvin komeassa huoneessa nähdä kuninkaan kallisarvoisen, hopeaisen valtaistuimen, jossa oli vaaleansinipunainen samettityyny.