"Sinäkö, Katariina?"
"Tahdotko ottaa minut opettajaksesi?"
"Minä tahdon mitä sinä tahdot."
"Mutta ota huomioosi, että minä olen ankara."
"Epäiletkö kykyäni?"
"En, mutta ehkä tahtoasi."
"Sinun tahtosi on nyt minunkin."
Niin alkoi opiskelu, ja Juhana oppi hämmästyttävän nopeasti kansan sanomattomaksi mielihyväksi puhumaan suomea.
Mutta samalla kertaa kuin Katariina näin vahvisteli miehensä vaikutusvaltaa, työskenteli hän myöskin sen asian hyväksi, jota hän ennen kaikkea oli vannonut edistävänsä.
Oli meneteltävä huolellisimman varovasti, jotta tarkoitukset eivät tulisi ilmi ennen kuin voitto oli saavutettu; heikkoja oli vahvistettava herättämättä epäluuloa vastakääntyneissä.