"Tämän jälkeen tervehtivät kaikki häntä kuninkaanansa, ja kansa riemuitsee ja huutaa.
"Sitten antaa piispa hänelle valtikan, omenan ja viimeksi valtakunnan miekan, aina rukoillen ja Jumalaa avuksi huutaen."
Simon mestari pyyhki otsaansa; hän oli aivan hiessä ja näytti kokonaan unohtaneen pienen ihmettelevän kuulijansa.
"Kun kuningas sitten majesteetillisena istuu valtaistuimella", jatkoi hän, "pitäen valtakunnan miekkaa oikeassa kädessään sekä omenaa ja valtikkaa vasemmassa, ja katsoo suosiollisesti seurakuntaa ympärillänsä, huutaa airut, joka seisoo korokkeella valtaistuimen takana:
"Nyt on suurivaltaisin, jalosukuinen ruhtinas ja herra Eerik XIV voideltu ja kutsuttu Ruotsin kuninkaaksi.
"Tämä huuto kaikuu kirkossa kahdesti, ja aatelisto ynnä rahvas vastaavat:
"Jumala suokoon kuninkaallemme onnea, autuutta ja pitkän hallitusajan!
"Torvet soivat kirkossa sekä ulkona, ja ampuminen alkaa.
"Arkkipiispa lukee siunauksen alttarilta, ja sitten on kaikki hiljaa.
"Silloin astuu Juhana, Suomen herttua, kuninkaan luo, polvistuu, ottaa kruunun päästänsä, lupaa kuninkaalliselle majesteetille kuuliaisuutta ja apua vahvistaen sen ruhtinaallisella valallansa käsivarsi kohotettuna ja sormi ojennettuna taivaaseen päin, kanslerin sanellessa hänelle.