"Valan vannottuansa astuu hän lähemmä valtaistuinta ja polvistuu taas, jolloin kuningas ojentaa hänelle kätensä armonosoitukseksi, koskettaa häntä poskeen ja pyytää häntä nousemaan ylös; silloin hän taas tekee syvimmän kumarruksensa ja poistuu.
"Samoin tekevät herttuat Maunu ja Kaarle; jälkimäinen on kuitenkin liian nuori valaa vannomaan, jonka tähden kuninkaallinen majesteetti antaa hänen suosiollisesti mennä.
"Lopuksi tapahtuvat kreivi- ja vapaaherranimitykset, mutta niiden kanssa ei minulla ole mitään tekemistä."
Simon mestari henkäisi syvään. "Ajatteleppas, etten takertunut missään", tuumi hän, "nyt voin olla varma huomispäivästä."
Silloin sattuivat hänen silmänsä töllistävään ja ihmettelevään Jensiin, ja hän naurahti makeasti. "Minun tulee valvoa kirkossa huomenna, ymmärrätkö, ja nyt olet saanut tietää miten kaikki tapahtuu. Mutta ei sinun kannata koettaa päästä sinne."
Heidän palatessaan kotia oli huoviperhe vielä sikeässä unessa.
"Kellarin etehisessä vasemmalla puolen on heiniä; jos tahdot itsellesi ja omaisillesi valmistaa vuoteen yöksi, niin nouda niitä tänne minkä katsot tarpeelliseksi", sanoi Simon mestari.
Poika meni heti ulos, ja kun hän tuli takaisin heinämyttyineen, näki hän vanhan Simonin istuvan ikkunanloukossa sikeässä unessa.
Jens toi mytyn toisensa perästä, ja kun hän arveli niitä riittävän, oli hänellä täysi työ saada isää ja äitiä sen verran hereille, että he voivat siirtyä kovalta makuusijaltaan pehmeämmälle.
Pojalla itsellään ei ollut pienintäkään nukkumisenhalua; kaikki se, mitä hän oli nähnyt ja kuullut, oli niin pannut liikkeelle hänen nuoren mielikuvituksensa, että hän vain näki kulkueita ja kuninkaan valtaistuimellansa sekä kuuli rumpujen pärrytystä, torvien toitotusta ja ampumista.