"Sitä vielä kysyt?"
"Mistä sen tietäisin…". Hänen poskiaan poltti; ehkäpä Eerik tiesi, että hän valehteli!
"Anna minulle kätesi!"
Epäillen hän teki sen.
Hyväillen tarttui Eerik siihen. "Katso nyt minuun!"
"Luuletko, että olen unohtanut miltä näytät", vastasi tyttö hämillään naurahtaen.
"En, mutta tahdon nähdä, ilmaisevatko ehkä silmäsi sydämesi salaisuuden."
"Oh!" Hän tahtoi vetää kätensä pois.
"Ei, nyt et pääse minusta; äsken tulleiden nuorien ritarien joukossa on yksi, joka ylvästelee sillä, että kaunis Magdaleena Sture katsoo häntä suopein silmin."
"Voi semmoista rohkeutta! Kuka hän on, Eerik? Sano hänen nimensä!"