Ajatteleppa, että kymmenen minuuttia jo olisi kulunut eikä hän saisi enää koskaan nähdä häntä! Se olisi enemmän kuin hän, lapsi raukka, voisi kestää.
Milloinkaan ei matka ollut tuntunut hänestä niin pitkältä.
Ja sitten hän kovasti pelkäsi, että joku tapaisi hänet!
"Vihdoinkin! Tuossa on lehtimaja!" Hän riensi sisään.
Siellä seisoi Eerik.
Magdaleena tuli kovin hämilleen.
Hän oli ehkä juossut liian kovaa; nyt tuntui siltä, kuin henkeä salpaisi.
"Magdaleena!" sanoi Eerik.
Ei koskaan hänen nimensä ollut kaikunut niin kauniilta. Hän koetti nostaa silmänsä Eerikkiin.
"Mitä tahdot, Eerik?"