"Suvaitsetteko, prinsessa, että osoitan teille huoneenne?" kysyi hän lempeästi.
"Tehkää niin!" Vastaväitteitä tekemättä hän irtautui Niilon käsivarresta tarttuakseen Annaan ja seuratakseen häntä.
Elisabet näytti olevan pahalla tuulella, mutta tervehti kohteliaasti "rakasta tätirouvaansa", sanoen tarvitsevansa ainoastaan yhden huoneen; kun vain toinen oli siinä lähellä "Kaarinaa ja pikku Virginiaa varten".
"Eivätkö he kuulu palvelijoihin?" kysyi tuima rouva.
"Mitä te ajattelettekaan! Siitä kuningas olisi pahoillansa!"
Nuori prinsessa tarttui serkkunsa Margareetan käsivarteen, ja he kiiruhtivat pois.
"Hänen jalkavaimonsa luullakseni", jupisi Märta rouva.
"Lapsihan tuo on, rakas äiti", lausui Sigrid.
"Kyllä hän kasvaa. Toimita sinä heille huone parhaasi mukaan; minä en voi nähdä heitä."
Märta rouva poikkesi yksin erääseen toiseen lehtokujaan; hänen piti koota ajatuksiansa.