"Yrjö Pietarinpoika, kuninkaan prokuraattori." Hän kumarsi vieläkin kerran.
"Vai niin", sanoi rouva pitkäveteisesti. "No, sitten tiedätte myöskin, ettei kukaan voi syyttää ketään perheeni jäsentä siitä, että hän olisi ollut osoittamatta sitä kunnioitusta, johon olemme velvolliset laillista kuningastamme kohtaan."
He olivat saapuneet rappusien luo, mies kumarsi taaskin kunnioittavasti ja käveli sitten miettiväisenä pitkät ajat ulkona.
Märta rouvalla oli päivällishuolensa, mitä hän välitti Yrjö
Pietarinpojasta!
Ja kuulkaa, kuulkaa! Ruokasalista kuului iloisia ääniä. Kuningas nauroi ja laski leikkiä, hän oli paraimmalla tuulellaan ja sanoi tahtovansa tänään heittää mielestään kaikki synkät ajatukset sekä nauttia vain ystävyydestä, ihanuudesta ja hyvin katetusta pöydästä.
Varsinkin oli hän puuhassa talon nuorien tyttärien kanssa. Hän kertoi heille ilottomasta nuoruudestaan, unelmistaan ja tulevaisuudentoiveistaan.
Magdaleenalle hän puhui etupäässä siitä, miten hän rakasti soitantoa ja laulua ja miten hän halusi saada itselleen morsiamen, joka ymmärtäisi ja rakastaisi häntä.
Märta rouva näki sen ja myhäili mielessään, mutta hän näki myöskin Yrjö Pietarinpojan hiipivän ylt'ympäri herättääkseen kuninkaan huomiota.
Vihdoin oli tämä saapunut niin lähelle, että saattoi kuiskata jotakin hänen korvaansa.
Kuningas vavahti ja kääntyi.