Kun molemmat tytöt sitten olivat kahden, sanoi Kaarina Virginialle:
"Lupaathan olla puhumatta asiasta mitään?"
"Mutta näinhän minä, että hän löi sinua."
"Ei se tehnyt mitään, enkä minä tahdo, että hänelle tulisi mitään harmia minun tähteni."
Sitten hän hautoi ahkerasti poskeansa kylmällä vedellä ja jatkoi senjälkeen pukeutumistaan.
Koko aamupäivän oli Märta rouva innokkaasti taloushommissaan; aamuisista seikkailuistaan hän ei puhunut kenellekään.
Melkein väkivallalla oli Yrjö Pietarinpoika lopultakin tunkeutunut kuninkaan luo; tämä sanoi nukkuneensa hyvin eikä tahtovansa mitään Jobin postia.
"Täällä on tärkeitä kirjeitä Suomesta."
"Veljeni kosimisestako? Minä toivotan hänelle onnea."
"Vieläkö sittenkin, jos hän aikoisi tehdä Suomen itsenäiseksi ja sen lisäksi tulla Puolan kuninkaaksi?"