Hän aukaisi oven ja astui sisään.
Seitsenvuotias Virginia ei ollut vielä puettu, hän makasi matolla ja kieriskeli nauraen sinne-tänne huomaamatta sisääntulijaa.
Kaarinan tuli tänään pukea päällensä uusi puku, jonka kuningas oli antanut hänelle. Siihen kuului keltaisesta silkkidamastista tehty alushame, jonka hän oli vastikään saanut päällensä ja jota hän hypisteli ihastuksissaan kääntyen milloin sinne, milloin tänne; huudahdellen lapsellisesta mielihyvästä hän kävi tahi oikeammin sipsutteli takaperin, kunnes huomaamattaan astui Märta rouvan varpaalle.
Tämä huudahti, ja Kaarina sai kelpo korvapuustin, josta Virginia täyttä kurkkua kirkumaan. Yhtäkkiä oli huone täynnä palvelijoita; siinä tunkeiltiin ja kyseltiin, mitä oli tapahtunut.
Tapansa mukaan seisoi Märta rouva jäykkänä ja selkä kenossa, enemmän tuomarin kuin syyllisen näköisenä.
Kaarina oli heittäytynyt pitkälleen Virginian viereen; hän puhutteli lasta tyynnytellen ja hyväillen, ja kun tämä sitten nousi, sanoi hän, ettei mitään ollut tapahtunut, he vain olivat leikkineet ja Virginia oli kirkunut ilosta.
Neiti Elisabet oli kuullut melun omaan huoneeseensa ja tuli myöskin siihen. Nähdessään Kaarinan hän huudahti:
"Koko poski on turvoksissa, joku on lyönyt sinua!"
"Se on hammassäryn tähden", vastasi tyttö. "Minä pyydän, ettei kukaan huoli siitä sen enempää, ei se haittaa mitään."
Hän katsoi rukoillen ensin talon rouvaan, sitten muihin läsnäolijoihin.