Svante kreivi ei ollut mikään voimakas luonne; hän taipui olosuhteiden mukaan, missä hänellä ei ollut mitään varmaa mielipidettä, ja hän olisi helposti joutunut taitavan ja tunnottoman puoluemiehen uhriksi.
Nyt saattoi matka Suomeen hänen mielensä levottomaksi. Hän ei saisi viettää joulua omaistensa seurassa. Totta kyllä, että hän tuolla kaukana tuli maaherrana saman kunnioituksen esineeksi kuin kuningas itse, mutta vastuunalaisuus oli paljon suurempi, koska hän oli riippuvainen muiden mielivallasta.
Ja sitten sota kahden veljeksen välillä. Saisiko hän vielä ehkä toimekseen ottaa Juhanan hengiltä? Sitä hän ei voisi ja hän toivoi, ettei Eerik sitä vaatisikaan.
Hänen harmaantuva päänsä kävi näissä suruisissa mietteissä yhä enemmän kumaraan. Silloin avattiin äkkiä ovi.
"Eerik Stenbock! Tervetuloa!"
"Häiritsenkö?"
"Etpä suinkaan. Etkö ollut mukana seurassa eilen?"
"Olin hetkisen; sitten lähdin pois."
"Miksi niin?"
"En voinut nähdä…"