Samaan aikaan tuli kirje Niilo Gyllenstjernalta, että Hessenin
Kristiina oli arvokkain morsian, minkä Ruotsin kuningas voisi valita.
Heti lähetettiin kirjeitä lähettiläille Saksaan, että he hankkisivat tietoja Hessenistä ja samalla kuvailisivat kuninkaalle lothringilaisen prinsessan persoonan, "oliko hän terve, sorea ja kaunisvartaloinen, ei kovin laiha ja hintelä, vaaleaverinen ja puhdasvärinen; joskin tukka hieman vivahtaisi mustaan, ei se haittaisi, kun hän vain muuten miellyttäisi mainituissa suhteissa, olisi hyväntapainen ja -luontoinen, ei röyhkeä, vaan rattoisa".
Sten Eerikinpoika Lejonhufvud määrättiin v. 1563 matkustamaan Hesseniin pitämään prinsessaa silmällä. Hän matkusti Tanskan kautta, mutta hänet pidätettiin Kööpenhaminassa sillä verukkeella, että hänen passinsa ei muka ollut kunnossa; ja kun hän lopulta väkisin tahtoi päästä vapauteensa, pantiin hänet ja hänen seuralaisensa vankeuteen ja pidettiin siellä kaksi vuotta.
"Tämän vääryyden tähden tulee monta tuhatta miestä kaatumaan", oli hän tällöin huudahtanut, ja tämä osoittautui pian todeksi.
Vankien matkakapineita tarkastettaessa joutui Tanskan kuninkaan käsiin kirje, joka oli osoitettu kuningatar Elisabetille.
Se oli kuningas Eerikin omakätisesti kirjoittama sekä sisälsi, että hän puolestaan ei täydellä todella kosinutkaan Hessenin prinsessaa.
Kuningas Fredrik ei ainoastaan murtanut sinettiä ja ottanut selvää sisällöstä, vaan myöskin lähetti sen Hesseniin, tehden siten lopun koko naimahankkeista.
Eerik vimmastui.
Tässä oli sodansyytä kylliksi.
Vanhat riitakapulat kaivettiin esiin. Tanskan kuningas oli ottanut kolme kruunua vaakunaansa.