Ja hänen tekonsa osoittavat, millainen hänen tahtonsa oli.
Äärettömän vallanhimoisena hän vihasi ja halveksi ihmiskuntaa. Aatelisto katseli puolestaan häntä halveksien. Hän oli kuitenkin tietojensa puolesta paljon korkeammalla kuin monet heistä, ja sydämessään hän vannoi, että he saivat maksaa halveksimisensa.
Kaikkia muita kohtaan hän menetteli sen mukaan, miten he milloinkin olivat hänen tiellänsä tai avustajina hänen tuumissaan.
Edelliset raivattiin pois — samantekevä miten — jälkimäisiä hän suojeli.
Kaikki keinot, jotka veivät päämaaliin, olivat hyviä, ja paras niistä oli kuningas Eerik. Sentähden Yrjö heittäysi hänen jalkoihinsa, nuoleksi hänen käsiänsä ja puhalteli myrkkyänsä tuon onnettoman hupsun korviin.
Yrjön avioliitto oli, niinkuin kyllä voimme kuvitellakin, mitä lähimmässä yhteydessä niiden olosuhteiden kanssa, joissa se oli syntynyt.
Nainen oli juonillaan voittanut hänet, sen hän kyllä huomasi, mutta oli liian viisas tunnustamaan sitä.
Hänen vaimonsa saattoi kyllä olla hänelle hyödyksi, mutta Yrjö ei luottanut häneen.
He eivät tosin olleet erilaatuisia mielipiteiltään, mutta Anna kävi omia teitänsä ja ainoastaan silloin kun se häntä huvitti tai tuotti hänelle itselleen etuja, hän mukautui Yrjön toivomuksiin.
Heidän välillään tapahtui usein kauheita, väkivaltaisia perhekohtauksia; he vihasivat ja kammosivat toisiaan, mutta kumpainenkin oli valmis vetämään kasvoillensa naamarin, jonka taakse he salasivat sydämensä ajatukset, ja niin he olivat yhtä hyviä ystäviä taas.