Milläpä tunteilla he näkivät tuon halpasukuisen keskuudessaan; alhainen syntyperä luonnollisesti heidän silmissään oli Kaarinan suurin rikos.

Kuningas Eerikillä oli oma soittokuntansa, johon kuului kuusi italialaista viuluniekkaa ja kuusitoista muuta soittajaa. Sitäpaitsi oli hänellä useita laulajia; hän tahtoi saada vuoroin soittoa, vuoroin tanssia. Laskiaisena hän itse esiintyi väliin venäläisessä puvussa, väliin naispuvussakin, ja katselijat nauroivat sekä pitivät häntä luonnollisesti erinomaisena.

Kaarinan varalle tuhlailtiin kalliita vaatteita ja koristuksia; taitavan opettajan hän sai Benedictus Olavinpojasta, jota tavallisesti nimitettiin "tohtoriksi". Tätä pidettiin taitavana tähdistä-ennustajana, ja sellaisena hän oli voittanut kuninkaan luottamuksen. Sitäpaitsi oli hän kerran parantanut Yrjö Pietarinpojan äidin vaarallisesta taudista ja oli sentähden hyvin suosittu joka puolella. Etenkin piti hänestä hänen nuori oppilaansa. Kaarina kiintyi häneen täydellisellä luottamuksella, ja he oleskelivat joka päivä useita tunteja toistensa seurassa; "tohtori" sanoi itse oppivansa Kaarinasta enemmän kuin tämä hänestä. Hän sai luoda silmäyksen ihmissydämeen, joka ajatteli ja eli ainoastaan muita varten, itseään tuskin muistaen. Maallista tietoa Kaarina sen sijaan saavutti ainoastaan hyvin vähän; hyvä sekin, että hän oppi piirtämään nimensä.

Kuninkaan hovinarri Herkules kävi usein Kaarinan luona huvittaen häntä hullutuksillaan.

Mutta Yrjö Pietarinpoika vei myöskin vaimonsa Annan Kaarinan luo. Hänellä ei ollut vielä mitään aavistusta siitä, että tämä "katulapsi" tulisi kuningas Eerikille olemaan enemmän kuin leikkikalu; olihan kuningas heittänyt luotansa monta sellaista, ja Kaarina sai varmaan kyllä vuorostaan seurata muita.

Yrjön oma luonne oli hyvin himokas; sentähden hän ei voinutkaan ymmärtää sellaista "lapsirakkautta", ja hän otti nyt vaimonsa mukaansa saamaan, jos suinkin, selvää siitä, oliko se luonnollista vai oliko siinä ehkä jotakin loihtujen vaikutusta.

Molemmat olivat hyvin taipuvaiset luulemaan sitä, ja Anna lupasi kyllä ottaa siitä selon.

Hän tuli ja meni useat kerrat ja oli aina yhtä viisas Kaarinan suhteen. Tällä ei ollut mitään salattavaa; yhtä avoimesti hän vastasi kaikkiin kysymyksiin.

Vanhemmistaan, siskoistaan, omaisistaan, ystävistään ei hänellä ollut mitään salattavaa.

Halusiko hän nähdä heitä?