Kuningas epäili ensin, mutta antoi lopulta suostumuksensa.
Tanskalaiset puolustautuivat urhoollisesti, mutta Kaarle herttua rohkaisi ruotsalaisia sanoillaan ja esimerkillään, ja viiden tunnin ottelun jälkeen oli kaupunki valloitettu.
Kaikki sotakelpoiset miehet hakattiin maahan paitsi muutamia saksalaisia, skottilaisia ja ranskalaisia huoveja, jotka menivät Ruotsin palvelukseen. Näiden joukossa oli eräs päälliköistäkin, urhoollinen kapteeni Pontus de la Gardie.
Ihastuksissaan tästä menestyksestä tahtoi Eerik, että Jaakko Hästesko hyökkäisi Hallantiin ja avoimella kentällä kävisi tanskalaisten kimppuun.
Tämä totteli, mutta ei onnistunut sen paremmin kuin että tanskalainen päällikkö Daniel Rantzow Svarterån luona viidellätuhannella miehellään voitti ja hajoitti enemmän kuin kaksi kertaa niin vahvan Ruotsin armeijan.
Jaakko Hästesko pani tappion saksalaisten joukkojen syyksi, samalla myöskin syyttäen kuninkaallisen henkivartijaväen everstiä Niilo Sturea, vaikka hän yksityisessä kirjeessään tälle herralle sanoo:
"Niistä ritarillisista urotöistä, joita minä tänään olen nähnyt ja havainnut teidän tekevän, ja teidän miehuudestanne tahdon sopivan ajan sattuessa antaa lausuntoni."
Me olemme nyt tulleet siihen kohtaan, jolloin puhkeaa julkisuuteen tuo vainoaminen, mikä uhkaavan ukkospilven tavalla jo kauan oli vaaninut Sture-sukua.
Kreivi Svante Sture sai 1564 omasta pyynnöstään eron Liivinmaan maaherran virasta.
Kuningas Eerik syytti häntä 79 eri seikasta, jotka useimmat olivat aivan mitättömiä virheitä hänen hallituksessaan; mutta sovinto saatiin pian aikaan.