Ja hyviä tietoja hän toikin.
Totta kyllä, että Niilo Sture piti päätänsä yhtä pystyssä kuin ennenkin, mutta tuomio oli langetettu, ja nyt he kyllä taivuttavat sen pään vaikka kuinka kumaraan.
Riippuihan asia kuninkaan armosta.
Kuinka he nyt nauroivatkaan keskenään ja tuumailivat, millaiseksi tuomio tehtäisiin.
Yrjö Pietarin pojalla oli asia jo selvänä. Hän ajatteli kuninkaansakin puolesta, jotta tämän ei tarvinnut vaivautua. Ehdotus oli valmiina ja alistettiin alamaisimmasti kuninkaan tarkastettavaksi.
"Hyvin, Yrjöseni, oikein hyvin!" sanoi kuningas nauraen ja käsiään hykertäen. "Mistä voisin kenenkään huomaamatta katsella sitä?"
Siihenkin suosikki tiesi keinon, ainahan hänellä oli neuvo valmiina.
Ritaria säilytettiin vankilassa.
Niilo pelkäsi enimmin sitä, että hänen vanhempansa tai sisaruksensa sekaantuisivat asiaan.
"Se olisi vain vahingoksi heille hyödyttämättä minua", ajatteli hän itsekseen.