Kylmänä, mutta kirkkaana talvipäivänä, tammikuun 15 p:nä 1566, kutsui
Yrjö Pietarinpoika saksalaiset huovinsa kokoon.
Ankarin sanoin hän ilmoitti heille, että kavaltaja Niilo Sture nyt tuli saamaan rangaistuksensa, ja että jokainen, joka otti häntä puolustaaksensa, tuli menettämään henkensä.
Senjälkeen komennettiin kaksi ruotua huoveja heti päivällisen jälkeen viemään ritari Eteläportin ulkopuolelle.
Niilo herra seurasi ilman vastaväitteitä.
Siellä oli odottamassa vanha laihtunut hevoskoni.
"Istukaa selkään!" ulvoivat huovit puolijuopuneina.
Aiottu häväistys oli silmänräpäyksessä selvinnyt hänelle, ja hän kääntyi pois.
"En, en koskaan!" sanoi hän.
Silloin huovit tunkeutuivat hänen ympärilleen, voimakkaat käsivarret nostivat hänet ylös ja heittivät satulaan. Siinä annettiin iskuja niin, että nenästä vuoti verta ja hattu lensi päästä.
Hän tahtoi pyyhkiä veren pois, mutta huovit pitivät kiinni hänen käsistään.