"Niin onkin", säestivät useat.
"Häntä ei voi syyttää mistään."
"Hän on jalo ritari!"
"Urhea soturi!"
Meteli ja huudot yltyivät.
Yrjö Pietarin poika oli tähän asti seisonut porttinsa takana nauttiakseen näytelmästä, jonka itse oli pannut toimeen, mutta kuullessaan huovien huudot hän huomasi, että vaara oli tarjona.
Hävyttömyydellään oli hän monta kertaa saanut oikeutetut asiat masennuksiin; sentähden kirkui hän hyökäten ulos portista:
"Mitä, Niilo Sture, herjaatko sinä, senkin kavaltaja, kuningasta; sen saat päälläsi maksaa!"
Tämä pysyi yhtä tyynenä ja kylmänä.
"Minä en ole puhunut mitään kuningasta vastaan", sanoi hän selvällä, miehekkäällä äänellään, "sen voitte te kaikki, jotka olette saapuvilla, tietää ja todistaa."