Siellä se pysähtyi Yrjö Pietarinpojan asunnon edustalle.
Eväs hänen kätyreistään, Jaakko Teist, tuli sieltä ulos, toisessa kädessään olkikruunu, toisessa arkki puhdasta paperia.
Eräs huoveista sai käskyn asettaa kruunun vangin päähän.
Senjälkeen Teist asetti paperin hänen eteensä satulalle huutaen kovalla äänellä:
"Tässä, Niilo Sture, senkin kavaltaja, on se komea kunnianosoitus, jonka olet ansainnut, ja tässä luettelo niistä tiluksista, jotka sinulle luvattiin."
Vahvalla ja selvällä äänellä Niilo vastasi:
"Sinä ansaitsisit paremmin niiniköyden kaulaasi kuin minä tämän.
Totta tosiaan olisin ansainnut kuninkaalta toisenlaista kohtelua."
Sitten hän kääntyi huoveihin jatkaen: "Te voitte sen kyllä todistaa, jotka olitte kanssani sodassa."
Silloin puhkesi melu.
"Niilo herra on käyttäytynyt kuin kunniallinen ruotsalainen vihollista vastaan", huusi eräs majoitusmestari kovalla äänellä.